Sirkku Rämö näppäilee kanteleen kieliä ja Pentti Rämö kuuntelee. Kanteleen ympärillä alkoikin heidän yhteinen tiensä. Myös rouva Rämö soitti Etelä-Karjalan Kanteleyhtyeessä.

Pentti Rämön ympärille kasvoi kanteleyhtye

Pentti Rämö on syntynyt Äyräpäässä Viipurin lähistöllä; keskellä Karjalan kannasta. Kanteletta hän on soittanut lapsuudestaan saakka, pientä oppia hän sai sedältään, joka oli kanttori.
- Tuskin tällaista harrastusta koskaan olisi tullutkaan, ellei kotona olisi ollut kanteletta, se oli pelkkä sattuma, tuumaili Pentti Rämö.

- Tämän Paul Salmisen kanteleen hankin silloin kun sitä olevinaan osattiin soittaa, joskus vuonna 1933, naurahti Pentti Rämö. Toisin sanoen kannel on melkein koko ajan ollut hänen hallussaan.
- Vaikka kiertelihän tämä välillä Pohjanmaalla saakka, ja ties missä muualla. Sotilaat se sota-aikana myivät tai oikeastaan vaihtoivat - tupakasta kun oli pulaa - ja Pohjanmaalta tämä sitten haettiin sotien loputtua ja täällä se nyt on.

Salmisen kannel on hinnaltaan kallis, n.2500 markkaa. Kanteleessa on mekaniikka mukana. Siitä saadaan kaikki äänilajit. Esimerkiksi Väinämöisen kantele on huomattavasti halvempi, mikä johtuu siitä, ettei siinä ole koneistoa. Toisin sanoen siinä ei voi kesken soiton vaihtaa sävellajia.

Nykyisin Pentti Rämön soittoharrastusta häiritsee paljon hänen sairautensa. Liikkuminen paikasta toiseen on vaikeaa. - Sormia kyllä riittäisi, hän naurahti. Pentti Rämö on soitellut karjalaisten juhlissa ja muuallakin, radioesiintymisiäkin on ollut.
- Minä en koskaan ole ottanut tätä kantele-hommaa oikein varsinaiseksi asiakseni, se on vain pyörinyt tuossa mukana. Joskus on ollut aikoja, etten ole soitellut yhtään, sitten välillä taas useamminkin.
Lähde: Ylä-Vuoksi

Pentti Rämö, Viitosen polkka.

saat menun auki ja voit valita kappaleen

Sorvaaja Pentti Rämö

Sorvaaja Leo Pentti Rämö sai (1974) 55 vuoden ikäisenä iäisyyskutsun Imatralla kestettyään vaikean sairauden. Tämä Vuosalmen poika osasi niin kanteleen soiton, kuin sen rakentamisenkin. Kauniisti hän sai kanteleen helisemään, herkästi koskettivat sepän sormet soittopelin kieliä.

Kysymykseen, miksi oli pakkaspäivinä nostanut kanteleensa kaapin päälle ja kietonut sen huopaan, hän vastasi: Katsos, kanteleessa on henki, kanteleen pitää olla tasalämpöisessä tilassa; vastasi mestari.

Vuosikymmeniä sitten Vuoksen alajuoksulla, lähellä lossia, ahersi Ville Rämö pajassaan ja pelloillaan kasvattaen kolme poikaansa miehiksi (tytär Esteri). Isän kuoleman jälkeen jatkoivat pojat isän yritystä Vuosalmen Korjaus- ja Konepaja nimisenä.

Veljeksistä nuorin, Pentti oli tosin jo tuolloin mieltynyt soittamiseen ja pistäytyi välillä katsomassa miltä maailma muualla näytti. Vähän aikaa hän viihtyi Sortavalan Telakka ja Konepajalla, mutta palasi pian takaisin kotitaloon Joukon ja Kalevin luo.

Musikaalisuutensa Pentti oli perinyt isältään, joka opetti häntä näppäilemään ensimmäiset sävelet kanteleesta. Pentin setä, kanttori Timo Rämö, opetti pojalle musiikin teoriaa ja kartutti muutenkin pojan taitoja. Monasti soittivat nyt jo manan maille siirtyneet veljekset Pentti ja Kalevi yhdessä.
Avioiduttuaan Pentti harrasti yhteissoittoa vaimonsa Sirkun kanssa.

Talvisodan jälkeen tulivat Rämön veljekset Imatralle ja perustivat Rämön Konepajan Sulattimolle, missä yritys yhä toimii.
v.1959 Pentti siirtyi Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtaille sorvariksi ja työskenteli siellä sairastumiseensa asti.

Pentti Rämö osallistui lukuisiin sekä Karjalan Liiton että Yleisradion järjestämiin kansanmusiikin tapahtumiin.
Lähde: Ylä-Vuoksi